28.04.2026
Daddy Cool ja nimetön kanttori
Isä Coolin työhuone, seurakuntakeskuksen salainen siipi
Coolin työhuoneen seinät olivat ympäri maailmaa tulleiden pääsiäiskorttien peitossa. Lähimpänä antiikkisen tietokoneen valtavaa näyttöpäätettä oli Coolin kreikkalaiselta kaverilta, Basileios Onassikselta saapunut pääsiäiskortti. Työpäivät tuntuivat pääsiäisen jälkeen pitkäveteisiltä. Joskus kului jopa päiviä ilman ainoatakaan palvelusta. Monta päivää viikossa saattoi mennä ainoastaan Basileiosksen lähettämien hassujen nettilinkkien katseluun ja Vihaisten Lintujen viskelyyn älypuhelimen näytöllä. Kaikkeen tähän olisi yksi lääke, oivalsi isä Cool: Hänen olisi päästävä leirille! Cool kaipasi leiripäiviä, hyvää ruokaa, huonoa huumoria, jumalanpalveluksia illan pimetessä... Äkkiä Coolin huomio kiinnittyi tietokoneen näyttöön liimattuun muistilappuun. Lappu sisältää varmaan tärkeää tietoa, koska olen sen noin näkyvälle paikalla laittanut, järkeili Cool ja riuhtaisi coolisti lapun irti. Pieni lappu sisälsi sitäkin tärkeämmän tiedon: MUISTA! UUSI KANTTORI TÄNÄÄN SEURAKUNTAAN!!! Tieto oli ilmeisesti tärkeä, koska Cool oli piirtänyt lapulle huutomerkkejä ja pääkalloja.
Kahvihuone, vähän myöhemmin
Isä Cool vaihtoi päälleen parhaimman viittansa ja komeimmat lenkkarinsa. Kaulassa kiilteli uudehko risti. Coolin ensivaikutelman antaminen uudelle kanttorille olisi tärkeää. Vaatteiden valinta oli iCoolin kaltaiselle coolille papiston jäsenelle helppoa, vaikeuksia tuotti ainoastaan coolien aurinkolasien valinta. Cool päätyi kosketusnäytöllisiin älylaseihin. Niihin saattoi halutessaan ladata elokuvia ja asentaa hyödyllisiä ohjelmia, kuten Coolin juuri lataama JumalanpalvelusNavigaattori, joka kertoi äärimmäisellä tarkkuudella oikean suunnan ja toimintatavan: "Pienen saaton jälkeen käänny oikealle...". Lisäksi kosketusnäytöllisten lasien käsittely oli helppo naamioida pään raapimiseksi.
Cool ryntäsi coolisti kahvihuoneeseen ja havaitsi sen tyhjäksi kuin Kristuksen haudan pääsiäisaamuna. Huoneen kahvipöytää peittivät runsaan herkuttelun jäljet: kahvikuppeja, käytettyjä serviettejä ja iso tyhjä tarjotin viittasivat siihen, että paikalla oli tarjoiltu täytekakkua iCoolilta salaa... Cool raotti varovasti
jääkaapin ovea toivoen saavansa vastauksen salaisen herkuttelun syyhyn. Jääkaapissa ei ollut mitään poikkeavaa. Jopa viime vuoden vuosikertamaidot olivat entisellä paikallaan. Kaapin perällä näytti olevan ovelasti piilotettu suklaapäällysteinen munkki. Munkki! Herkullinen yllätys, ajatteli Cool huuliaan
nuolaisten. Samassa hänen takaansa kuului kipakka ääni: "SEIS, NÄPIT IRTI MUNKISTA!"
"Kukas sinä olet?", tiedusteli yllätetty Cool. "Olen kanttori ja tulin eilen tähän seurakuntaan", vastasi nainen. Cool tunsi epävarman tuntemuksen hiipivän mieleensä, päivät olivat menneet sekaisin. Kanttori oli tullut jo eilen, ja sen takia seurakunnassa oli tarjoiltu kakkukahveja. Munkkien ystävänä kanttori oli
jemmannut yhden seuraavaa päivää varten. Hän ei ollut ottanut huomioon yllättävää tekijää: herkkusuista nuorisopappia. Kiista viimeisestä munkista täytyisi ratkaista pingispöydän ääressä!
Seurakunnan taukotila, pingispöydän ääressä
He seisoivat toisiaan vastapäätä tuijottaen pistävästi yli pingispöydän. Tunnelma oli kuin lännenelokuvassa. Hetken Cool tunsi pienen pelon häivähdyksen, kun näki kanttorin kasvoilla julman ilmeen, jonka vain kanttori kykenee luomaan. Pelissä oli paljon: seurakunnan pingismestarin kuolematon maine, oma coolius sekä tärkeimpänä kaikista, viimeinen suklaapäällysteinen munkki. Cool heitti aloituspallon, ja välittömästi alkoi armoton syöttöjen ja palautusten vaihto. Cool koetti kaikkia mahdollisia reiluja ja epäreiluja liikkeitä, mutta mikään ei näyttänyt auttavan, kuoronjohtoon tottuneet kädet liikkuivat sulavan nopeasti. Cool hikoili tuskaisena huomatessaan, että kanttorin ilmekään ei värähtänyt. Hän näytti suorastaan rauhalliselta, kuin olisi johtanut hidasta kerubiveisua!
Kanttori löi syötön, jota oli mahdotonta palauttaa. Tästä tilanteesta ei pelastaisi edes täydellinen frontside ollie, tuumi Cool synkeänä. Peli päättyi kanttorin murskavoittoon. Hyvänä häviäjänä Cool paiskasi kättä ja myönsi nöyrästi kohdanneensa voittajansa. Hän tuumi myös, että laulu- ja pingistaitoinen kanttori osoittautuisi kullanarvoiseksi kesän leirien koitoksissa.
Joskus kanttorin kanssa ei kannata lähteä kilpasille, mutta ei se mitään, boogataan murheet pois, totesi Cool liukuessaan discomusiikin tahdissa moonwalkia pitkin seurakuntakeskuksen kiiltävää lattiaa.
Tarina: Jaso Pössi
Kuvitus: Anni Repo
#ROHKEASTIORTODOKSI