Maria oli erityisen rohkea ja auttavainen. Hän tarjosi rakkautta, myötätuntoa, toivoa ja tukea jokaiselle kohtaamalleen ihmiselle. Maria uskoi, että jokainen ihminen on arvokas taustastaan riippumatta. Maria itse tyytyi hyvin vähään. Hän rukoili paljon ja käytti kaiken aikansa muiden auttamiseen.

Pariisissa Maria päätti omistaa elämänsä ihmisten auttamiselle ja kristinuskon perinteiden levittämiselle. Maria vihittiin myös nunnaksi, mutta hän ei asettunut tavalliseen luostarielämään, vaan jatkoi apua tarvitsevien tukemista Pariisissa. 

Maria kulki kaupungilla tapaamassa köyhiä, kodittomia ja yksinäisiä ihmisiä. Hän perusti kodin naisille, joilla ei ollut turvallista paikkaa asua, hankki ruokaa nälkäisille ja kuunteli niitä, jotka tarvitsivat ystävää. Hän valoi uskoa ja toivoa onnensa menettäneille. Hän tuki ortodoksista kulttuuria ja perusti myös hyväntekeväisyysjärjestön ihmisten auttamiseksi. 

Kun toinen maailmansota alkoi, Maria auttoi myös juutalaisia, joita vainottiin heidän uskontonsa vuoksi. Hän tiesi, että auttaminen oli vaarallista, mutta ei halunnut hylätä hädässä olevia ihmisiä. 

Lopulta myös Maria itse vangittiin. Pyhittäjämarttyyri Maria Pariisilainen antoi henkensä Jumalan käsiin suurena lauantaina vuonna 1945. Maria julistettiin pyhäksi vuonna 2004 ja hänen muistopäiväänsä vietetään aina 20. Heinäkuuta.