12.10.2026
Daddy Cool ja kaveri pinteessä!
Hiippakunnan viilein pastori lisäsi tarkalla hiiren kaksoisklikkauksella jälleen yhden virtuaalisen rakennuspalikan virtuaalitsasounaansa. Cool oli sukeltanut syvälle tietokonepelien maailmaan. Erityisen koukuttavaksi oli osoittautunut erään Coolin saksalaisen ystävän ja kollegan esittelemä virtuaalinen rakentelu- ja seikkailupeli MeinKraft. Pelaillessaan Cool ei ollut yksin: sama rakentelupeli oli saanut pauloihinsa suuren määrän erityisesti papistoa ympäri maailmaa. Pelissä luotiin mitä ihmeellisimpiä rakennuksia ja seikkailtiin ihmeellisissä virtuaalimaailmoissa. Jossakin vaiheessa joku noheva pelaaja oli keksinyt rakentaa kirkon pelimaailmaan ja haastanut kaverinsa rakentamaan isomman. Haaste oli levinnyt kulovalkean tavoin ja nyt pelimaailmaan tupsahteli tuon tuostakin toistaan upeampia kirkkorakennuksia.
Oli valtavia katedraaleja, upeita hirsitsasounia sekä mielikuvituksellisia, korkeuksiin kohoavia kellotorneja... Olipa joukko innokkaita ortodoksi-insinööriopiskelijoita rakentanut kolmiulotteisen version Hagia Sofiasta. Cool vilkuili kiinnostuneena muiden rakennusprojekteja ja palasi sitten omaan pelinäkymäänsä: pienellä maapläntillä kohosi pikkuhiljaa pienehkö tsasouna.
"Pieni on kaunista!", totesi Cool ja jatkoi kärsivällisenä naputteluaan ja klikkailuaan. Lopputulos ei kuitenkaan täysin miellyttänyt pastorin silmää. "Keskinkertaista!", hän tuhahti ja poisti kaksoisklikkauksella juuri asettamansa kiiltävän kupolin pyhäkön katolta. Ehkä kromin väri ei kuitenkaan sopinut perinteiseen hirsitsasounaan. Cool oli uusi pelaaja ja pelaili harvoin. Erityisesti viikonloppuisin
aikaa ei pelailuun juuri jäänytkään, myös muista harrastuksista piti pitää huoli...vapaapäivät olivat asia erikseen. Tällöin Cool saattoi unohtua tuntikausiksi tietokoneensa ääreen. Nyt oli menossa juuri tällainen siunattu vapaapäivä. Cool ei myöskään tuntenut huonoa omaatuntoa sen takia, että koko päivä oli mennyt
sisällä pelatessa. Pikainen vilkaisu ikkunasta vahvisti Coolin arvion siitä, että tänään oli todella loistava pelailusää! Syyssade hakkasi ikkunaa ja pihan puut taipuivat myrskytuulessa. "Eipä tee mieli lähteä mihinkään, eipä totisesti!", tuumaili Cool kaataessaan mukiinsa vastakeitettyä kahvia. Vastikään hankitussa pitsauunissa kypsyi pastorin itse leipoma pitsa.
MitäKuuluu? -puhelinsovelluksen merkkiääni särki pelimaailman lumouksen ja herätti hiippakunnan viileimmän pastorin ajatuksistaan: "Cool, pääsetkö jeesimään? Auto hajosi tähän aivan lähelle ja pitäisi kotia päästä! t. Keijo"
"Pitikö auton juuri omille nurkilleni hajota? Miksi se nyt minua tuolla asialla vaivaa? Olenhan varta vasten sanonut, ettei minua vapaapäivänäni saa häiritä!", murjotti Cool.
Klo 14.30 Moraalisen pohdinnan kourissa
Keijon viesti ei jättänyt pastoria rauhaan. Coolin päähän pälkähti kaksi vaihtoehtoista toimintatapaa: hän voisi joko jättää saapuneen viestin huomiotta, esittää ettei olisi saanutkaan mitään viestiä ja palata asiaan parin tunnin päästä anteeksipyytävällä tekstarilla. "Ja eihän tuolla niin paha ilma ole, kyllähän tuolla muutaman kilometrin kävelee!" Tai sitten hän voisi ryhdistäytyä, pukeutua asianmukaisiin suojavaatteisiin ja uhmata myrskyä... Cool päätti pohtia asiaa muutaman minuutin pelailun jälkeen. Jotenkin peli ei vain ottanut sujuakseen, kahvikin maistui jotenkin laimealta, kun aivoissa kangasteli kuva syysmyrskyn armoilla olevasta Keijosta. Omatuntokin kolkutteli muurinmurtajan lailla. "Ei, enhän minä nyt tällä tavalla voi toimia, kaveria ei jätetä!", totesi Cool päättäväisesti pukiessaan päälleen vettä ja likaa hylkivän teflonpinnoitteisen papinviittansa ja lähti reippaasti myrskyyn. Kummasti olokin tuntui kevyeltä, eikä pieni sade edes haitannutkaan.
Klo 14.45 Coolin naapurustossa
Tienpenkalla värjöttelevä Keijo oli kurja näky. Nuori mies ei ollut varautunut tavallista ankarampaan myräkkään ja oli jättänyt ulkoiluvaatteensa kotiin. Keijon auton konepelti oli auki ja epätoivoinen nuori mies yritti selvittää syytä auton äkilliseen hajoamiseen. "Kiitos kun tulit näin nopeasti, Cool! Kumma juttu, auto vain pysähtyi itsestään, mikähän lie syynä?", tuumi Keijo päätään raapien.
Lukuisten muiden taitojensa lisäksi Cool oli taitava automekaanikko. Jo pikaisella vilkaisulla hän näki, missä vika oli: bensatankki oli tyhjä. Keijo muuttui häpeästä punaiseksi, Coolin paljastaessa yllättävän syyn auton toimimattomuuteen. "Äläs kuule yhtään murehdi, autoahan ei tarvitse korjata, pistät vain tankin täyteen!", piristi Cool Keijoa. "Nytpäs tehdäänkin sillä tavalla, että tulet tuonne meille, minulla on pitsa uunissa ja syötyämme minulla olisikin eräs tietokonepeli, jonka saloihin voisin sinut opastaa!" Keijo myöntyi innokkaasti hiippakunnan viileimmän pastorin ratkaisuun. Cool myhäili itsekseen: tulipas tehtyä kerrankin oikea ratkaisu, ja kahdestaan pelailu olikin paljon mukavampaa!
Tarina: Jaso Pössi
Kuvitus: Anni Repo
#ROHKEASTIORTODOKSI