02.06.2026
Daddy Cool Q&A: Pyhät ihmiset
Daddy Cool Q&A-palstalla Daddy Cool vastaa yhdessä ystäviensä kanssa lasten ja nuorten esittämiin kysymyksiin. Kahvia kuluu ja discoboogie raikaa kun isä Cool ja ystävät pähkäilevät nuorten kysymyksiä pyhistä ihmisistä!
Kuva: Khrystyna Martyniuk
Miten voi tulla pyhäksi? Voiko kenestä tahansa tulla pyhä?
Kenestä tahansa voi tulla pyhä, jos hän rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään, näkee paljon vaivaa ja rukoilee ahkerasti. Ne ihmiset, jotka ovat pyhittyneet, toimivat meille muille kristityille esimerkkinä. Oikeastaan pyhäksi tuleminen voidaan nähdä kristityn elämän ihanteelliseksi päämääräksi, vaikkei kaikista pyhiä tule.
Pyhäksi tullaan pyrkimällä Jumalan kaltaiseksi. Tämä tapahtuu Kristuksen mallin mukaisessa elämässä ja toteuttaen Kristuksen käskyt. Pyhät ihmiset ovat siis niitä, jotka elävät Jumalan tahdon mukaisesti, ja Jumala ohjeistaa ja auttaa heitä. Kristuksen käskyjen toteutus onnistuu parhaiten toisten ihmisten kanssa. Emmehän voi rakastaa ja tehdä hyviä tekoja muille, jos meillä ei ole lähimmäisiä.
Välillä meillä voi olla vaikeaa muiden ihmisten kanssa. Päivät eivät aina suju niin kuin haluaisimme, ja meille voi tulla lähimmäistemme kanssa ristiriitoja. Silloin tarvitsemme Jumalaa avuksi. Apua saamme, kun pidämme yhteyttä Jumalaan ja huolehdimme omasta suhteesta Herraamme. Tämä onnistuu rukoilemalla ja käymällä kirkossa.
Kristuksen mallin mukainen elämä toteutuukin täydellisimpänä liturgiassa, jossa kohtaamme muut kirkon jäsenet, voimme olla ystävällisiä toisillemme ja rukoilla yhdessä. Liturgiassa osallistumme myös ehtoolliseen. On olemassa sanonta, että ihminen on mitä syö. Kun nautimme ehtoollisen, meistä tulee yhdessä Kristuksen ruumis. Tällöin meidän on helppo toteuttaa Kristuksen käskyt myös arjessamme, kun tiedämme, että Jumala kulkee kanssamme. (Vastaus: isä Mikko Mentu)
Onko pyhillä huumorintajua? Onko olemassa "hauskoja" pyhiä?
Voisin väittää, että pyhillä kyllä on huumorintajua. Mieleeni tuli heti pyhä marttyyri, ylidiakoni Laurentios, jonka muistopäivää vietetään 10. elokuuta. Hän oli myös marttyyrina kuolleen Rooman paavi Sixtuksen ylidiakoni. Kirkon varhaisaikoina diakonien tehtäviin kuului huolehtia köyhistä ja vähäosaisista. Kaupungin prefektille, korkea-arvoiselle virkamiehelle oltiin kanneltu, että Laurentius oli piilottanut kirkon kultaiset astiat ja muut kalliit esineet. Hän vangitsi Laurentiuksen ja vaati, että Laurentiuksen olisi tuotava aarteet prefektille.
Laurentius vastasi: "Odota kaksi päivää, niin minä kokoan ne ja näytän ne sinulle." Prefekti suostui ja oli varmasti mielissään. Kaksi päivää myöhemmin Laurentius kokosi kaikki köyhät, jotka saivat kirkolta apua ja vei heidät prefektin pihaan sanoen: "Tässä ovat kirkkomme aarteet!" Laurentiuksen teko saattaa huvittaa meitä nykyään, mutta sillä on lisäksi tärkeä opetus. Jakamalla omastamme toisille elämälle tarpeellisia asioita, vaikka ruokaa tai vaatteita, me jaamme Kristuksen rakkautta.
Laurentiuksesta kerrotaan myös toista tarinaa. Hänet napattiin kiinni ja häntä kidutettiin hehkuvilla hiilillä. Kun häntä oli jonkin aikaa poltettu hehkuvilla hiilillä, Laurentius sanoi kiduttajilleen: "Toinen kylki on jo paistunut, nyt on toisen vuoro!" Taas kerran pyhä Laurentius osoitti, että Kristuksen ylösnousemus on todellinen ja meidän ei tarvitse pelätä kuolemaa uskoessamme Häneen. (Vastaus: isä Otto Laukkarinen)
Onko koskaan ollut sellaisia pyhiä, joilla on ollut lemmikkieläimiä?
Pyhien joukossa on monia, jotka tunnetaan siitä, että villieläimetkin viihtyivät heidän seurassaan. Yksi tunnetuimmista lienee noin 200 vuotta sitten elänyt pyhittäjä Serafim Sarovilainen, joka asui pitkään erakkona ja joka ruokki kädestään jopa karhua. Samoin pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläinen eli erämaassa rauhassa leijonien kanssa.
Luomiskertomuksen mukaan paratiisissa ihminen eli täydessä sopusoinnussa kaikkien eläinten ja muun luomakunnan kanssa. Syntiinlankeemus rikkoi tuon harmonian. Jotkut pyhät ihmiset ovat kuitenkin onnistuneet saavuttamaan hengellisessä elämässään niin syvän tason, jolla tuo ihmisten, eläinten ja muun luomakunnan alkuperäinen yhteys voi jälleen toteutua.
Lemmikkejä on monissa luostareissa. Valamossakin on koko luostarinväen yhteisenä lemmikkinä viime vuodet asustellut Niksu-kissa, jolla on jopa omia fanituotteita: Niksun salmiakki- ja hedelmäpastillit. (Vastaus: isä Kimmo Kallinen)
Kuvitus: Anni Repo
#ROHKEASTIORTODOKSI