05.04.2023
Johana on kenialainen poika, jonka kouluvuosi ei meinannut alkaa mitenkään. Pulpetti oli rikki ja vaikka sisarukset menivät kouluun tammikuussa niin Johana jäi jälkeen. Onneksi lähellä olevassa luostarissa oli uusia ystäviä, joiden kanssa viettää päiviä.

Johanalta puuttui ehjä pulpetti…

Isä Gabriel muotokuvansa äärellä.
Johanan kotikylässä Kinangopissa Keniassa on uusi kirkko ja luostari. Siellä käy paljon vieraita Nairobista ja joskus myös ulkomailta. Aidan takaa on mukavaa katsoa, että mitähän siellä nyt rakennetaan.
Tammikuussa sinne tuli miehiä maalaamaan kirkkoa. Kaksi miehistä oli mzunguja eli valkoisia jostakin kaukaa Suomesta ja he puhuivat lapsille englantia. Muut maalaajista puhuivat kikujua. Miehet maalasivat yhdessä hienoja isoja ikoneja, jotka ripustettiin kattoon kaikkien nähtäväksi. Miehet olivat kilttejä ja muutkin kylän lapset viettivät tuntikausia seuraamassa työn edistymistä. Välillä joku antoi paperia, että lapsetkin saivat piirtää jotakin. Isä Gabrielista valmistui aika monta muotokuvaa.

Innokkaat piirtäjät työssä.
Koulu alkoi tammikuun puolivälissä ja muut lapset menivät kouluun. Johana auttoi välillä naapureita ja kävi itsekseen luostarin kirkolla katsomassa miten taulut valmistuvat. Miehistä oli kummallista, että yksi lapsi ei mennyt kouluun, kun muutkin kerran olivat siellä. Piti kertoa rikkinäisestä pulpetista, kiusaamisesta ja kaikesta sekavasta. Semmoista kun elämä on joskus.
Sitten tapahtui jotain kummallista.
Miehet hakivat rikkinäisen pulpetin koulusta ja korjasivat sen kokonaan. Se näyttää nyt ihan uudelta ja on ehkä maailman kaunein. Isä Gabriel maalasi Johanan nimen punaisella värillä ja koukeroisilla kirjaimilla pulpettiin ja Antti suihkutti hiottuun pintaan lakkaa. Andrew ja Petrus kantoivat pulpetin kotiin ja kertoivat äidille mistä on kysymys. Andrew osasi selittää asian kikujuksi niin äitikin ymmärsi.
Johanan kouluvuosi pääsi alkamaan sittenkin ihan hyvin.



Teksti ja kuvat: Filantropia
#ROHKEASTIORTODOKSI