Nykyajan muuttuvassa ja ajoittain stressaavassa maailmassa ei aina ole helppoa seistä omilla juurillaan. Kirkossa käyminen, juhlien viettäminen ja ortodoksina arjessakin eläminen sisältää rikasta kulttuuriperintöä, joka näkyy ortodoksien elämässä eri tavalla. Kaiken hektisyyden keskellä voimme aina turvata rohkeasti kirkkoon, vahvaan kulmakiveen elämässämme, joka on ja pysyy. Kirkon tarjoaman yhteisön ja sen tuen avulla voimme kasvaa ihmisenä ja ortodoksina yhdessä muiden kanssa.

Mitä rohkeasti ja rohkeana ortodoksina eläminen sitten tarkoittaa? Jokaiselle se varmasti tarkoittaa eri asioita, mutta kokonaisuudessaan uskoisin sen olevan sitä, että kykenemme aktiivisesti ennen kaikkea olemaan omia itsejämme uskontomme mukaan lukien joka päivä. Voimme tuoda rohkeasti esille katsomustamme esimerkiksi siihen liittyvässä keskustelussa ja kertoa ortodoksisesta elämäntavasta siitä kiinnostuneille ihmisille.

Omassa elämässäni tämä on näkynyt esimerkiksi siten, että olen pitänyt esitelmää lukiossani ortodoksisuudesta ja samalla esitellyt ortodoksisia esineitä, kuten ikoneita. Minulle on myös ollut luonnollista olla avoin juhliin liittyvistä perinteistä, kuten pääsiäisen vietosta. Monet ihmettelevät tiettyjä asioita, mutta ovat kuitenkin kertoneet, kuinka onkin rohkeaa, kun ihmiset uskaltavat avata omaa henkilökohtaista kokemusmaailmaansa. 

Itselleni rohkeus ortodoksina elämisessä tarkoittaa ennen kaikkea avointa vuoropuhelua muiden kanssa, mutta toisaalta se on myös heikoimpien puolustamista ja sitä, että antaa mahdollisuuden valon pilkahduksiin myös vaikeiden asioiden keskellä. Pitää myös muistaa, että kaikilla ei ole kirkon tarjoamaa yhteisöä maassamme, jossa lähin ortodoksikirkko ei välttämättä löydy omasta kotikunnasta. Siksi rohkeuden jakaminen ja näyttäminen on myös tärkeää. Itsellenikin esimerkkinä olivat kriparilta tutut nuoret, joiden somessa ortodoksinen kirkko näkyi aktiivisesti.

Teksti: Helmiemilia Malin