01.09.2026

Daddy Cool ja ystävät ovat kokoontuneet viettämään luomakunnan päivää! Kahvia kuluu ja discoboogie raikaa kun isä Cool ystävineen pähkäilevät nuorten kysymyksiä luonnosta ja ortodoksisen kirkon luontosuhteesta.
Meistä jokaisella on vastuu luomakunnasta. Raamatun mukaanhan ihminen asetettiin maailmaan sitä viljelemään ja varjelemaan. Voimme juhlistaa luomakunnan päivää esimerkiksi olemalla luonnossa ja tekemällä vaikkapa hyvää satokauden kasvisruokaa. Voimme myös tehdä itsellemme lupauksen alkavalle kirkkovuodelle jostakin hyvästä asiasta, esimerkiksi alkaa kierrättämään, säästämään vettä tai olla ostamatta tarpeettomia asioita. Pienetkin muutokset vaikuttavat, ja yhdessä meissä on voimaa! (Vastaus: isä Aleksander Roszczenko)
Ihminen on osa luontoa, jonka Jumala on luonut. Meidän tehtävä on huolehtia luonnosta ja varjella sitä, osoittaa rakkautta luontoa kohtaan. Luonnon eli luomakunnan rakastaminen on yksi tie pyhyyteen. (Vastaus: isä Simo Haavisto)
Ortodoksinen usko lähtee liikkeelle luomisen ajatuksesta. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja hänelle on annettu tehtäväksi ”varjella ja viljellä” tätä planeettaa. Ihminen ei omista maailmaa, vaan on kuin renki, jolle on uskottu Isännän omaisuuden hoito. Olemme vastuussa planeetastamme ja vaikutamme omilla valinnoillamme ja asenteillamme sen tilaan. Jo kirkkomme varhaiset isät korostivat ihmisen suhdetta luontoon - ja ihmisen vastuuta siitä.
Moni asia meni kuitenkin lankeemuksessa pieleen. ”Sormusten Herrassa” tämä kuvataan osuvasti haluttomuutena luopua houkuttelevasta mahdollisuudesta kokea itsensä kaikkivaltiaana, kuin Jumalana ikään! Kirkkoisät olivat huomanneet vallanhalun tuhovoiman. He olivat huomanneet, että yleensä ahneet ja alhaisimmat juonittelijat, jotka yrittävät hyötyä itse kaikesta, pääsevät valtaan. Tätä kuvaa patriarkka Bartolomeos kirjassaan “Mysteerin kohtaaminen”: ”Ahneus ja saalistus tekevät maailmasta läpinäkymättömän, muuttaen kaikki asiat tomuksi ja tuhkaksi. Avokätisyys ja epäitsekkyys tekevät maailmasta läpinäkyvän, muuttaen kaikki asiat rakastavan yhteyden sakramentiksi – yhteydeksi ihmisolentojen välillä toistensa kanssa, yhteydeksi ihmisolentojen ja Jumalan välillä.” Ennen teknillistä kehitystä kirkko rukoili varjeltumista luonnonkatastrofeilta.

Nyt kirkkovuoden alkaessa, kirkko painottaa esirukousta ihmisen vastuullisuuden heräämisen puolesta. Kestävä kehitys edellyttää luopumista itsekkyydestä ja ahneudesta. Ihmisen sisimmän on muututtava. Muutos alkaa meistä jokaisesta, jokaisen on tehtävä valintoja. Mutta kun aletaan puhua siitä, mitä tämä käytännössä tarkoittaisi; kierrättämistä, käyttöesineiden loppuun käyttämistä, niin moni huomaa kiinnostuksensa lopahtavan. Siksi on kysyttävä itseltämme: Miten kauan annamme mainoksien lyödä itsetuntomme alas? Ihailu ja sen tarve on huume, johon mainokset meitä johdattavat. Mutta ihailun lisäksi tarvitsemme ystävyyttä, läheisyyttä ja rakkautta. Ja tälle tielle lähdetään pienin askelin. Juuri tätä elämä meiltä odottaa, että emme pelkää tekevämme virheitä, vaan olemme valmiit korjaamaan niitä pieni askel kerrallaan. (Vastaus: Risto Käyhkö)
Maailmaa luodessaan Jumala antoi ihmiselle suuren vastuun. Ihmisen tuli pitää huolta luomakunnasta ja kaikesta mitä siinä on, niin luonnosta, elämistä kuin toisista maapallon asukkaistakin. Ikävä kyllä ihminen on aika pahoin epäonnistunut tässä tehtävässä. Luonto ja eläimet kärsivät ihmisen itsekkyyden vuoksi. Meidän tulisikin nyt ottaa suurempi vastuu koko luomakunnasta. Luontoa voi auttaa alkuun jo ihan kotoa käsin, vaikka lajittelemalla omat roskat oikein (ruoantähteet biojätteeseen, muovit omaansa jne.). Jos sinulla on vaikka lemmikkejä, olet heitä kohtaan rakastava, annat paljon silityksiä ja heille sopivaa ruokaa.
On tärkeää olla jokaista luontokappaletta kohtaan kunnioittava, sillä ne ovat osa tätä samaa luomakuntaa, mitä meidät ihmiset on luotu varjelemaan. Luonnonsuojelu lähtee ihan pienistä arkisista teoista, et heitä roskia kaduille tai luontoon, vaan viet ne aina roskikseen. (Vastaus: arkkipiispa Elia)
Kuvitus: Anni Repo
#ROHKEASTIORTODOKSI