27.04.2026
Veera ja Aleksi: Kello-mummo kertoo
Veera ja Aleksi ovat sisaruksia. Veera on esikoululainen ja Aleksi käy peruskoulun kolmatta luokkaa. Molemmat ovat osallistuneet ortodoksisen seurakunnan päiväkerhoon. Nyt Aleksi opiskelee omaa uskontoaan koulussa pienryhmässä. Lasten äiti on ortodoksi ja isä on evankelisluterilaisen kirkon jäsen, kuten suurin osa suomalaisista. Veera ja Aleksi asuvat pienessä kaupungissa. He nahistelevat kuten useimmat sisarukset.
Kello-mummo kertoo
Veera ja Aleksi ovat onnellisia, sillä heillä on kaksi mummoa. Toista mummoa kutsutaan Kissa-mummoksi, sillä hänellä on kaksi kissaa. Toinen mummo on saanut lempinimen Kello-mummo. Hän omistaa Karjalasta tuodun vanhan seinäkellon. Vanhuuttaan sen ääni on muuttunut vaimeaksi, mutta vieläkin se sanoo puolen tunnin kohdalla hiljaa paum. Tasatunnein se oikein kiihtyy, paaum paaaum paaum, riippuen siitä, paljonko kello on.
Kello-mummo on ikivanha. Hänellä on harmaat hiukset ja aina esiliina edessä. Kello-mummo on isän äiti. Hän tekee lasten lempiruokaa: makaronilaatikkoa, lihapullia ja nakkikastiketta. Kaikkia yhdellä kertaa! Aina kun lapset syövät, mummo istuu katselemaan heitä ja tarinoi. Yleensä hän juttelee vanhoista ajoista tai sitten siitä mitä isä tai lapset ovat pieninä tehneet. Tällä kertaa kohteena oli Aleksi.
"Aleksi leikki mielellään pappia pienenä. Ehkä se johtui siitä, että Heikki-kummi on pappi, tai ehkä Aleksi piti papin työtä mielenkiintoisena. Papit saavat tehdä kaikkea salaperäistä. He ovat alttarissa hienoissa puvuissa. He sanovat myös kummallisia ja salaperäisiä asioita kuten "HALLELUJA, HALLELUJA, HALLELUJA". Aleksi tiesi, että se oli vieraalla kielellä Jumalan ylistämistä. Muistan miten Aleksi oli pahoillaan kaverien nauraessa, että Halle on hevonen, jotta pappi hoputtaa. HALLE, LUJAA! Huono vitsi, sanoi meidän Aleksi."
"Aleksilla oli kirjahyllyssä oma alttari, jossa hän toimitti omia jumalanpalveluksia. Alttarilla oli pieniä ikoneita, suitsutusastia ja tuohus. Toimituksen alkaessa hän pukeutui isän armeijasta tuomaan harmaaseen paitaan, jota sanottiin peltipaidaksi. Kaulaan hän laittoi ison vinopuuristin. Hän oli papin näköinen, vaikkei hänellä partaa ollutkaan."
"Kun Aleksi ryhtyi papin hommiin, hän otti käteensä oranssin rukous- ja hartauskirjan ja äidin vanhan kukkaron, jossa oli pitkät metallihihnat. Se toimi suitsutusastiana. Kukkaroon oli lisätty muutama kulkunen, ja kun Aleksi heilutti sitä, niin se helisi samoin kuin suitsutusastiat kirkossakin."
"Aina kun tulin teille kylään, piti osallistua Aleksin rukoushetkeen. Hän kulki huoneessa ja kaikkien piti kumartaa silloin, kun hän heilutti helisevää suitsutusastiaa. Muistatteko kerran, kun mukana olivat sekä Veera että Anni?" Mummoa alkoi naurattaa. "Kun Aleksi tuli tyttöjen kohdalle suitsuttamaan, nämä räjähtivät nauruun, koska Aleksin kirja oli nurinpäin. Meidän pieni pappi ei siitä tykännyt ja huitaisi kukkarolla tyttöjä ja siihen loppui se toimitus."
"Onneksi isä Mikko ei tee koskaan niin", sanoi Veera. "Ajattele, kun hän kesken palveluksen löisi pöliseviä mummoja kirjalla tai ristillä päähän."
"Hölmö", sanoi Aleksi heti. Taas meinasi hölmöyskilpailu alkaa, mutta tällä kertaa isä hiljensi lapset.
Tarina: Sirpa Okulov
Kuvitus: Anni Repo
#ROHKEASTIORTODOKSI